avs Online

Kennokohina kaupan päälle

Kannattaako ekosähköä ostaa? Ja jos ostan tuulisähköä, kannattaako minun säästää energiaa kotitaloudessani?

Vihreää sähköä tai ekosähköä on tarjolla jos jonkinlaista. Uivien anjovisten dynamoefektistä saatava sähkövirta dokumentoitiin P. Bonkin toimesta jo niinkin varhain kuin 1887 ja nykyään useat sähköyhtiöt myyvät sen modernimpaa vastinetta, norppasähköä.

Norppaparkojen eestaasuimisen tuskaa tuskin helpottaa se, että monien hiilidioksidineutraalien sähkön lähteiden tukeminen on ihan yhtä tyhjän kanssa.

Ajatellaan nyt esimerkiksi vanhaa vesivoimaa. Vesivoima oli olemassa silloin, kun ilmastonmuutos oli vasta pilke edistyksellisempien piirien silmäkulmassa ja se on oletettavasti olemassa tulevaisuudessakin. Oleellista on se, että määritelmän mukaan vanhaa vesivoimaa ei rakenneta lisää. Vähän samaan tapaan kuin että 1920-luvun kerrostaloja ei enää rakenneta lisää. Tai 1970-luvun, onneksi.

Jos siis kuluttaja ostaa vanhaa vesivoimaa ja hyräilee tyytyväisen pörröisenä sähkölämmityksessään, hän käytännössä tulee vain maksaneeksi sähköyhtiölle ansiotonta arvonnousua sähköstä, joka joka tapauksessa tuotettaisiin hiilidioksidineutraalisti. Markkinaohjausvaikutusta vanhan vesivoiman ostamisella on ainoastaan siinä tapauksessa, että jokin kulttuurihistoriallisesti merkittävä vesivoimalamiljöö pistettäisiin koipalloihin ilman vesivoiman ostajia.

Jos sähkönostovalinnoilla haluaa oikeasti vaikuttaa markkinatalouden lakien mukaan, järkevää olisi ostaa sellaista energiamuotoa, jota voidaan rakentaa lisää ja ennen kaikkea, jota voidaan rakentaa lisää kuluttajien kulutuksen lisääntyessä eli tarpeeksi pienissä yksiköissä.

Sain tänään tuulisähkötoimittajaltani kirjeen, jossa kerrottiin, että lähivuosien aikana tuulisähkökapasiteettia aiotaan rakentaa merkittävästi lisää koska kysyntä on ollut vahvassa kasvussa. Mikäli tämä on totuus eikä vain markkinointipuhetta, todistamme tässä markkinatalouden ja kysynnän ohjausvaikutusta oikeaan suuntaan.

Vielä kun tuulisähkön mukana tulisi sitä tuultakin - helteellä tämä 1920-luvun kivitalo kun on lievästi sanoen lämmin.

Vaihda virtaa -kampanjassa voit vertailla tuulivoimatoimittajia.

Joensuulaisia sarjakuvia lukiessa ei oikein selvinnyt, onko se hyvä paikka vai ei.
Suur-Kallio kuitenkin esiintyy melko negatiivisessa valossa Lasipalatsin aukiolla.

Brittiläinen Open Rights Group on julkaissut raportin Lontoon toukokuun pormestarivaalien sähköäänestyksestä.

Äänestyksessä käytettiin itse asiassa vain sähköistä ääntenlaskentaa, jossa skannattiin paperiset äänestyslipukkeet. Kritiikki siis keskittyy hyvin erilaisiin asioihin kuin mitä Suomen täyssähköisessä järjestelmässä voidaan olettaa tapahtuvan. Suurin ero on siinä, että paperisia äänestyslippuja käsitellessä Lontoossa pystyttiin seuraamaan laskentaa paljon paremmin - Suomen täyssähköisessä äänestyksessä laskentaa ei voida perinteisessä mielessä ja ihmisaistein seurata lainkaan. Tietokone vain ilmoittaa parhaaksi katsomansa tuloksen. Toisaalta Lontoon sähköisessä laskennassa paperiset laput voidaan tarkistuslaskea osittain tai kokonaan käsinkin, Suomessa mitään tällaista varamenetelmää ei ole.

Suomessahan sähköisen äänestysjärjestelmän tarkka toiminta on sekä liikesalaisuus että salassapidettävää tietoa, joten äänestäjät eivät loppujen lopuksi pysty vakuuttumaan siitä, että äänet tallennettaisiin tai laskettaisiin oikein.

ORGin raportissa mainitaan, että kun laskentakoneesta otettiin nk. nollaraportti (eli todiste siitä, että kone aloittaa laskennan tyhjältä pöydältä), eräs virkailija totesi "mutta tuohan on vain numeroita paperilla".

Toivoisin, että Suomessakin sekä vaalivirkailijat että ehdokkaat toteaisivat tuon saman. Se, että tietokone väittää jotakin, ei välttämättä tee siitä totuutta. Ohjelmoija - vahingossa tai tahallaan - voi vaikuttaa siihen, mitä tietojärjestelmä itsestään operaattoreille raportoi. Varsinkin, jos nykyiset luotettavat virkamiehet korvautuvat joskus tulevaisuuden tiukemmassa sisäpoliittisessa tilanteessa vähemmän rehdeillä. Kannattaa muistaa, että DDR:stäkin on loppujen lopuksi kovin vähän aikaa.

Samaan aikaan Texasissa kamppaillaan täyssähköistä äänestystä vastaan. Dan Wallachin lausunnossa Texasin alahuoneen vaalikomitealle on paljon asioita, jotka heijastelevat suoraan Suomenkin täyssähköisen äänestyksen riskejä. Texashan on niitä harvoja osavaltioita, joissa täyssähköinen äänestäminen on vielä käytössä. Toisin kuin Suomessa, Yhdysvalloissa luottamus täyssähköiseen äänestykseen on murentunut ja äänestäjän varmentama paperituloste on jo vaatimus tai käytössä 39 osavaltiossa.

Wallach toteaa, että tämän hetken täyssähköisissä järjestelmissä on turvallisuusriskejä, joita ei voida hyväksyä.

Nämä riskit seuraavat suoraan siitä, että järjestelmissä ei ole mitään muuta tapaa varmistaa oikeellisuutta kuin prosessien noudattaminen ja auditointi. Nykyiset järjestelmät (ml. Suomen järjestelmä) eivät pysty todistamaan tuloksen oikeellisuutta.

Wallachin lausunnon lopussa hän puhuu tulevaisuuden sähköäänestysjärjestelmistä:

Legislation or regulation can require DREs [täyssähköinen/paperiton äänestysjärjestelmä, Direct Recording Electronic] to have "end to end" verification properties, and provide a high bar for vendors to prove their systems meet these goals. With such systems, we are no longer required to trust that the "black box" operates correctly. Instead, we can challenge these systems, during the election, to prove that they are operating correctly.

Kannattaa huomata, että "to prove" tarkoittaa tässä nimenomaan matemaattista todistusta, ei epämääräisiä auditointitodisteita.

Tämä on hienoa:

MOO toimittaa käynti- ja vastaavia kortteja omilla kuvilla. Esimerkiksi joka kortin taakse saa eri kuvan omasta kokoelmasta.

Minulle tuli heti mieleen, että nyt voisi toteuttaa jonkin korttipelin. Hienointa on, että heille voi lähettää tavarat XML-rajapinnan kautta.

Ja kuinka ollakaan, joku on jo keksinyt hakea toisesta web-palvelusta sisällön ja luoda instant-korttipelin brittiläisistä kansanedustajista.

Mikä tietokanta olisi kätevintä muuttaa korttimuotoon?

How MEPs work on hyödyllisen oloinen sivusto, josta voi tutkailla europarlamentin jäsenten äänestyskäyttäytymistä ja lojaalisuutta ryhmälleen (joka siis ei tietenkään ole aina hyvä idea).

Esimerkiksi niinkin tärkeä asia kuin Excise duty on beer produced locally in Madeira on mennyt melko yksimielisesti läpi, mutta porukan kapinalliset on nyt helppo identifioida tämän palvelun avulla.

Tärkeää on tietysti analysoida, mistä äänestyksessä on oikeastaan kyse. Joissakin asioissa äänestyksiä on vino pino, erilaisille lisäyksille ja muutosehdotuksille.

Myös yksittäisten henkilöiden profiilia voi tukiskella. Esimerkkinä Satu Hassi:

• Attendance to plenary 88.00% (44 out of 50)
• Loyalty to political group 97.73% (992 out of 1015)

(Via Power of Information Task Force.)

Tampereella taannoin avattuun Veganissimoon en ollut aiemmin päässyt. Olin vain lukenut kuvauksia hyvästä ruoasta lehdistä. Nyt tilaisuus kuitenkin tuli ja täytyy kyllä sanoa, että tiistain purilaistarjous jätti hyvän olon ja mielen. Jälkiruokana oli kokeiltava sitruunajäätelöä, joka oli sekin mainiota.
Helsinki kaipaisi kasvisravintolaa, joka olisi keskustassa ja illalla auki. Edellinen yritys ei vain kantanut - ehkä kaipuuta ei ole riittävästi. Toivon todella, että Tampereen markkina vetää tarpeeksi hyvin.
Päätin jo, mitä syön seuraavalla kerralla.

Jos raportti on taitettu LaTeXilla, se ei voi olla läpeensä paha.

Ja ei Turun yliopiston sähköäänestysraportti suinkaan huono ole. Se on hyvä, joskin lyhyt ja suppea katsaus uhkiin, joita täyssähköinen äänestys pitää sisällään.

Mutta onko se auditointiraportti vaiko riskianalyysi? Raportti itsekin sanoo, että se ei auditoinut lopullista järjestelmää. Toisaalta, taitaa olla merkityksetöntä, olisiko auditoijilla ollut lopullinen Knoppix (äänestyskoneen Linux-distribuutio) käytössään vaiko ei, sillä eiväthän he koko järjestelmään olisivat pystyneet läpi käymään kuitenkaan tässä ajassa ja näillä henkilötyömäärillä.

Toinen mielestäni erikoinen painotus raportissa on, että virkailijat ja heidän luotettavuutensa asetetaan järjestelmän hyvyyden mittariksi. Virkailijathan kuitenkin vain operoivat jonkun muun ohjelmoimia tietokoneita. Todellisuudessa vaalituloksen laskee ohjelmisto, ei virkailija tai ääntenlaskentaryhmä. Tätä eroa on selitetty Effin raportissa.

Oikeusministeriön lopputulkinta, että "[s]ähköisen äänestyksen kokeilu arvioitiin turvalliseksi" on hämmentävä. Vai mitä pitäisi sanoa tästä auditointiraportin otteesta:

Tarkasteltavassa järjestelmässä äänien siirtymistä sähköiseen uurnaan ei todista kukaan. Järjestelmästä voi vain tarkistaa, milloin uurnaan on talletettu ääni äänestäjän nimissä. Äänestäjän pitää vain luottaa, että virkailijat ja ohjelmistot toimivat oikein ja ääni on juuri se, miksi hän sen tarkoitti.

Kuulostaako luotettavalta?

Pitää vain luottaa.

Effi on julkaissut raportin Suomen sähköäänestyspilotin yhteensopimattomuudesta Euroopan neuvoston suosituksiin.

Raportti pyrkii selittämään hyvin kansantajuisesti, mikä sähköäänestyksessä on se perustavanlaatuisin ongelma.

Alankomaissa sähköinen äänestys on vastatuulessa. Sähköistä äänestystä kommentoinut neuvoa-antava ryhmä suositti äänestäjän varmistamien paperitulosteiden käyttöönottoa:

Paperitulosteissa kuitenkin nähdään olevan edelleen ongelmia. Alankomaiden sisäministeriön kirje alahuoneen puhemiehelle esittää, että paperivarmistuksessa käytettyjen kirjoittimien elektromagneettinen vuotosäteily, joka mahdollistaa Van Eck -hyökkäykset, on ongelmallinen. Näiden TEMPEST-tyyppisten uhkien mietintä on ollut luonteenomaista Alankomaiden sähköäänestyskeskustelulle aiemminkin - asia, jota Suomessa ei ole edes mainittu.

Käytännössä tilanne on Alankomaissa nyt se, että johtuen työryhmän raportista seuraavissa vaaleissa palattaneen perinteiseen paperilappuäänestykseen. Paperitulosteilla varmennettua sähköäänestystä tutkitaan tulevaisuudessa:

Miksi tämä on hyvä niitti suomalaisen sähköäänestyksen arkkuun?

• Tämä tapahtuu Euroopan Unionissa. Tähän asti suomalaisessa sähköäänestyskeskustelussa ei järjestelmän laatijoiden taholta ole viitattu Yhdysvaltain sähköäänestyksen ongelmiin. Esimerkiksi taannoisen lakiesityksen perusteluissa ei ainakaan minun muistaakseni viitattu Yhdysvaltojen ongelmiin lainkaan - mainittiin ainoastaan se, että siellä kyseinen tekniikka on käytössä. Kuitenkin puolet osavaltioista on jo kieltänyt tai de facto luopunut täyssähköisestä äänestyksestä. Toivottavasti EU:ssa tapahtuvaa kehityskulkua ei pystytä ohittamaan vaikenemalla.
• Hollannin käyttämät äänestyskoneet olivat Nedapin koneita, jotka olivat suomalaisiin verrattuna todella yksinkertaisia ja lähes retrokamaa (ks. kirjoitukseni aiheesta vuodelta 2006). Suomalaiset koneet sisältävät kokonaisen Windowsin Knoppixin ja käsittääkseni Java-virtuaalikoneen. Nedapin koneet olivat Motorolan 68k-pohjaisia ja enemmänkin sulautettuja järjestelmiä kuin yleiskäyttöisiä myllyjä. Jos yksinkertaisemmankaan koneen turvallisuutta ei saatu taattua, miten hankalaa olisi tehdä se monimutkaisemmalle koneelle?