Sähköäänestyskeskustelu jatkuu
Kas kummaa, Helsingin Sanomat painoi paperille (26.1.2008 sivu A5) puolen sivun jutun sähköäänestyksen teknisten toteutusmenetelmien salassapidosta. Oikeusministeriön edustajan kommentit artikkelissa ovat minun mielestäni melko huteria:
"Äänestysjärjestelmän periaate ei ole mikään salaisuus vaan se perustuu yleisesti tunnettuihin kryptausmenetelmiin. Toimivuus ja oikeellisuus voidaan selvittää myös tutkimatta koodia, joka on tavarantoimittajamme oma keksintö ja tuote."
Jos Oikeusministeriöllä on keinoja selvittää ohjelmiston toimivuutta luotettavasti ilman lähdekoodia, Oikeusministeriön kannattaisi varmaan tehdä sellaisesta spin-off-bisnes. Toki järjestelmän toimivuutta voidaan tutkia katsomalla sen syötteitä ja vasteita, mutta äänestysjärjestelmän luulisi olevan niin kriittinen systeemi, että niinkin vanhanaikainen metodologia kuin koodikatselmointi olisi aika oleellista.
No, ehkä he sitä tekevätkin, mutta kun sekään ei riitä.
Oikeusministeriö jatkaa:
"Jos tässä asiassa meidän puolueettomuutemme asetetaan kyseenalaiseksi, voidaan samalla asettaa kyseenalaseksi kaikki toimittamamme vaalit."
Tässä on kaksi täydellistä väärinymmärrystä. Ensinnäkin, sähköisen äänestyksen ongelmista puhuttaessa ei aseteta kyseenalaiseksi tämänhetkisiä viranhaltijoita vaan mahdollisesti kymmenen vuoden päästä virkaa pitävät. Se, että järjestelmä on todettu yhden kerran hyväksi ei tarkoita, että se ei jatkossa muuttuisi. Vai aiotaanko kymmenen vuoden päästä käyttää samoja koneita ja ohjelmia kuin nyt? Kahdenkymmenen vuoden päästä? Jos tämä olisi tapahtunut 80-luvulla, äänestäisimmekö nyt Commodore 64:lla? Se suurin ongelma tässä on juuri se, että sähköisen äänestyksen mahdollistaminen ylipäänsä avaa paljon ovia tulevaisuuden pahiksille.
Toisekseen, nykyisessä paperilappuäänestyksessä ei tarvitse luottaa Oikeusministeriöön. Kuten kaikki ääniä äänestyspaikalla laskemassa olleet tietävät, ensimmäisen ääntenlaskun suorittavat kullakin äänestyspaikalla kilpailevien puolueiden edustajat ja äänestyspaikkakohtaiset tulokset julkistetaan netissä. Yksittäiset ääntenlaskijat voivat käydä tarkastamassa oman paikkansa laskennan oikeellisuuden ja tarkistaa kokonaistuloksen taskulaskimella. Jos tätä järjestelmää haluaisi huijata, pitäisi olla usean puolueen maantieteellisesti kattava salaliitto, jolla on kiinnijäämisriski jokaisella äänestyspaikalla. Tarkistuslaskentaa varten paperiäänet säilötään, mutta sähköääniä ei voida vastaavasti järjestelmäriippumattomasti varmistaa.
On mielestäni melko selvää, että näin perustavanlaatuisia asioita ei Oikeusministeriö voi ymmärtää vahingossa väärin. Kommentit kuulostavat pikemminkin yritykseltä peittää sitä tosiseikkaa, että sähköäänestys avaa suuren reiän äänestyksen luotettavuuteen, eikä ilman paperivarmistusta sille voida mitään.
Aiempia kannanottojani sähköäänestykseen:
- Kommentoin Oikeusministeriön sähköäänestysehdotusta 2005
- Paperitulosteen ihanuudesta ja mustista laatikoista, 2006
- Raportteja muualta maailmasta ja miksi täyssähköinen äänestys ei toimi, 2006
- Ongelmista jenkkilässä, 2006
- Ongelmista Alankomaissa, 2006
- Harri Hursti raportoi Yhdysvaltain koneista, 2006
- Hacking Democracy-dokumentti on hyvä ja helppo alustus ongelmiin, 2006
- Ongelmista Briteissä, 2007
- Intiassa homma on iso juttu, 2007
- USA ja Britit raportoivat, 2007
- Oikeusministeriö kertoi minulle, että äänestysjärjestemän tekniset yksityiskohdat ovat salassapidettäviä, 2008
- Suomeen tulossa olevan järjestelmän tekniikasta, 2008
Category /Yhteiskunta